Puuta poikki ja pinoon

Tällä viikolla meillä oli harvennussavotta.

Keli oli järeän metsän harvennuksen kannalta erinomainen. Lumi tallaantui hyvin juuriston suojaksi, eivätkä jäävät puut karsiintuneet, kuten kovalla pakkasella olisi voinut käydä.

Tero oli merkannut etukäteen viallisia puita, ettei esimerkiksi vain yhdeltä puolelta näkyvä tervasroso jää huomaamatta. Tekopökkelöitä tehtiin lähinnä koivuista, jotka eivät yltäneet vanerimittaan. Pökkelöitä kertyi viidestä kymmeneen kappaletta hehtaarille.

Kuusikon reunasta napattiin muutama noin 100 -vuotias mänty.

Harvennetut metsät ovat järeydeltään uudistuskypsiä, mutta niitä on aiotaan kasvattaa vielä ainakin kymmenen vuotta. Tarkoitus on tehdä sopimus kiertoajan pidentämisestä ja saada korvausta hiilinieluista. Toivottavasti kuusikot säilyvät lähivuodet turvassa kirjanpainajilta sekä myrskyiltä.

Ainoa harmittava asia savotassa on, että huippulaatuiset mäntytukit ajetaan suoraan sellutehtaalle. Se on pahasti ristiriidassa hiilinieluajatustemme kanssa.

Sellutehtaalle lähtevä pino, josta valtaosa on mäntytukkia.